Fighter: Elokuva-arvostelu

Viimeisin intialaiseen elokuvaan saapunut elokuva, Siddharth Anandin ohjaama Fighter, nostaa kulmakarvoja koko alalla. Hrithik Roshanin ja Deepika Padukonen tähdittämä elokuva purkaa intensiivisen kertomuksen Intian ilmavoimien laivueesta ja heidän taistelustaan terroristeja vastaan. Elokuva on herättänyt erilaisia reaktioita, joista jotkut ylistävät sen isänmaallista pohjasävyä, kun taas toiset paheksuvat sen yleistä toteutusta.

Liiallinen riippuvuus CGI: stä ja heikko toiminta

Vallitseva kritiikki Fighteria kohtaan keskittyy sen liialliseen riippuvuuteen CGI:stä ja epäinspiroiviin toimintajaksoihin. Elokuvan riippuvuus tietokoneella luotuihin kuviin ilmataistelun kuvaamiseksi on jättänyt monet katsojat vaikuttumattomiksi, ja kohtauksia kuvataan usein tasaisiksi ja ikimuistoisiksi. Yksitoikkoiset toimintakohtaukset ovat jopa vetäneet yhtäläisyyksiä tunnettuun Top Gun -sarjaan. Lisäksi elokuvan yritys kutoa isänmaallisuus kaupalliseen viihteeseen on johtanut sopimattomiin musiikillisiin välisoittoihin ja tunkeileviin tuotesijoitteluihin, mikä heikentää katselukokemusta entisestään.

Vaikuttava VFX ja CGI: hopeavuori

Puutteistaan huolimatta Fighterilla on vaikuttava VFX ja CGI, Redefine ja DNEG. Silmiinpistävät visuaaliset tehosteet ja tietokoneella luodut kuvat antavat elokuvalle ripauksen realismia. Huolellinen huomio lentokoneen valaistukseen, tekstuuriin ja painoon sekä ympäröivän maiseman monimutkaiset yksityiskohdat ovat todellakin kiitettäviä. Näiden visuaalisten ihmeiden vaikutusta pilaavat kuitenkin jonkin verran katkonainen editointi ja toistuvat otokset.

Hypernationalistinen tarinankerronta herättää kritiikkiä

Fighterin tarinankerronta, joka on täynnä hypernationalismia, on herättänyt kiistoja. Intian ja Pakistanin välienselvittelyn ympärillä pyörivä kerronta on toistuva teema hindinkielisessä elokuvassa. Vaikka tällaiset isänmaalliset kertomukset eivät ole epätavallisia nykyaikaisissa intialaisissa elokuvissa, jotkut yleisöt pitivät Fighterin lähestymistapaa liian vakuuttavana. Intian asevoimien kuvaaminen määrätietoisesti omistautuneina ja Pakistanin kuvaaminen uskonnollisena vastustajana on herättänyt keskustelua. Myös elokuvan kuvaus vähemmistöyhteisöistä ja naisista on joutunut suurennuslasin alle.

Lopulliset ajatukset

Fighter ei valitettavasti täytä potentiaaliaan. Ylitsevuotava isänmaallisuus, CGI:n liikakäyttö ja häiritsevä tuotesijoittelu jättävät varjoonsa elokuvan positiiviset puolet. Vaikka esitykset ovat tyydyttäviä, ne eivät korvaa inspiroimatonta tarinankerrontaa ja toteutusta. Puutteistaan huolimatta Fighter saattaa resonoida yleisössä, joka etsii yliannostusta hypernationalismia ja CGI-kuormitettuja toimintakohtauksia. Se kuitenkin pettää ne, jotka toivovat vivahteikasta ja mukaansatempaavaa elokuvakokemusta. Yhteenvetona voidaan todeta, että Fighter on epäonnistunut yritys yhdistää isänmaallisuus, toiminta ja kaupallinen viihde. Liiallinen riippuvuus CGI:stä, hankalat musiikilliset välinäytökset ja tunkeileva tuotesijoittelu himmentävät yleistä katselukokemusta. Elokuvan hypernationalistinen tarinankerronta ja kiistanalainen kuvaus vähemmistöyhteisöistä polarisoivat mielipiteitä entisestään. Kiitettävästä visuaalisuudesta huolimatta ne eivät riitä pelastamaan elokuvan huonosti toteutettua kerrontaa ja latteaa tarinankerrontaa. Se saattaa palvella tiettyjä niche-yleisöjä, mutta se ei tarjoa todella kiehtovaa ja ajatuksia herättävää elokuvakokemusta.