Iranilaiset kerääntyivät perjantaina äänestyskoppeihin äkillisiin presidentinvaaleihin, joita pidetään laajalti ratkaisevana hetkenä maan historiassa. Presidentti Ebrahim Raisin odottamaton kuolema helikopterionnettomuudessa on luonut johtajuustyhjiön, joka herättää kysymyksiä islamilaisen tasavallan tulevasta suunnasta. Nämä vaalit tulevat keskellä kasvavia jännitteitä lännen kanssa, rämpivää taloutta ja yhteiskunnallisia levottomuuksia. Kontekstin lisäämiseksi nämä ovat ensimmäiset presidentinvaalit Mahsa Aminin kuoleman jälkeen vuonna 2022, tapahtuma, joka sytytti laajoja mielenosoituksia ja korosti hallinnon opposition tukahduttamista.
Vaaleissa nähdään kolme konservatiivista ehdokasta ja yksinäinen uudistusmielinen ehdokas. Joukkoa johtavat Masoud Pezeshkian, uudistusmielinen lainsäätäjä ja entinen terveysministeri; Saeed Jalili, kovan linjan turvallisuusneuvonantaja ja ydinneuvottelija; ja Mohammad Bagher Ghalibaf, Iranin parlamentin konservatiivinen ääni. Nämä lopulliset kilpailijat valitsi ennalta Iranin valvontaneuvosto, elin, joka raportoi suoraan korkeimmalle johtajalle ajatollah Ali Khameneille.
Ehdokkaiden kapeasta valinnasta huolimatta heidän välillään on merkittäviä eroja. Pezeshkian on kritisoinut uskonnollisen uskon pakottamista voimakeinoin ja kannattanut suhteiden parantamista länteen. Sitä vastoin Ghalibaf on omaksunut kovan linjan vuoden 2015 ydinsopimusta vastaan ja luvannut asettaa talouskasvun etusijalle. Vaalien tulos viitoittaa Iranin tulevaisuuden suunnan, jolla on painavia vaikutuksia sekä sen ulkopolitiikkaan että sisäisiin kysymyksiin.
Äänestäjien apatia ja pettymys ovat kuitenkin este vaalien legitimiteetille. Iranin äskettäisissä vaaleissa äänestysaktiivisuus on ollut alhainen, mikä heijastaa laajalle levinnyttä tyytymättömyyttä ja epäluuloa vaaliprosessia kohtaan. Merkittävä osa iranilaisista tuntee olevansa vailla äänioikeutta ja epäilee hallituksen kykyä edistää merkityksellistä muutosta. Tunnetut aktivistit ja poliittiset vangit ovat jopa vaatineet vaalien boikotointia.
Vaalien taustalla on myös suhteiden heikkeneminen länteen. Iranin ydinohjelma, joka jatkaa uraanin rikastamista lähes asetasolla, on herättänyt kulmakarvoja kansainvälisessä yhteisössä. Iranin osallistuminen alueellisiin konflikteihin, mukaan lukien Gazan sota ja Hizbollahin kaltaisten sijaisryhmien tukeminen, on kiristänyt entisestään sen suhteita naapurimaihin ja länsivaltoihin.
Tulevan presidentin kanta on ratkaisevassa asemassa Iranin ulkopolitiikan muotoilussa. Vaikka lopullinen valta on korkeimmalla johtajalla Khameneilla, presidentin kanta ydinsopimuksen ja länsisuhteiden kaltaisissa asioissa vaikuttaa merkittävästi tapahtumien kulkuun. Länsiystävällisempi ehdokas voisi tasoittaa tietä suhteiden parantamiselle, mutta presidentti Joe Bidenin johtaman Yhdysvaltojen halukkuus tehdä yhteistyötä Iranin kanssa on edelleen epävarmaa.
Iranin presidentinvaalit ovat käännekohta kansakunnalle. Tulos muokkaa sen sisä- ja ulkopolitiikkaa ja muokkaa sen suhdetta maailmanlaajuiseen yhteisöön. Alhainen äänestysaktiivisuus ja laajalle levinnyt pettymys korostavat kuitenkin Iranin poliittisen järjestelmän kohtaamia esteitä. Vaalien merkitys ulottuu Iranin rajojen ulkopuolelle, koska maan toimet ja politiikat voivat vaikuttaa syvästi alueelliseen vakauteen ja maailmanlaajuiseen turvallisuuteen.