Kunnianosoitus koomiselle nerolle: Ryan O'Nealin muistaminen

Ryan O'Neal, joka tunnetaan rooleistaan klassisissa elokuvissa, kuten "Love Story", "What's Up, Doc?" ja "Paper Moon", kuoli perjantaina 82-vuotiaana. Vaikka hänen uransa kulki eri aikakausina ja tyylilajeina, hänen taitonsa ruuvipallokomediaan jätti unohtumattoman vaikutelman yleisöön.

"Mitä kuuluu, tohtori?": Screwball-komedian juhla

Yksi O'Nealin ikimuistoisimmista komediarooleista oli Peter Bogdanovichin vuoden 1972 elokuvassa "Mitä kuuluu, Doc?" Tässä kunnianosoituksessa screwball-komedialle O'Neal esitti Howard Bannisteria, tiukkapäistä musiikkitieteilijää, joka joutuu villiin seikkailuun tavatessaan omituisen Judy Maxwellin, jota esittää Barbra Streisand. Elokuva on huipputason farssi, täynnä sekavia matkatavaroita, vääriä henkilöllisyyksiä ja hulvatonta takaa-ajoa San Franciscon halki.

Komediallisen kirkkauden kanavointi

"What's Up, Doc?" -elokuvassa O'Neal muutti itsensä nörttimäiseksi akateemikoksi ja karisti tyypillisen sileän persoonansa tarjotakseen esityksen, joka muistuttaa Cary Grantin koomista loistoa. Paksukehyksisillä laseillaan ja moitteettomalla koomisella ajoituksellaan O'Neal kuvasi miestä, joka menetti vähitellen malttinsa tavatessaan kiehtovimman ja raivostuttavimman naisen, jonka hän on koskaan tavannut. Hänen esityksensä oli fyysisen komedian mestarikurssi, joka sisälsi vaatekaapin toimintahäiriöitä, intensiivisiä keskusteluja pöytien alla ja jopa tulipalon sammuttamista hotellihuoneessaan.

Ihastuttavan kaaoksen hetki

Luultavasti elokuvan ikimuistoisin kohtaus on, kun Howard kävelee Judyn luo kylvyssä. Yllätyksen hetkellä O'Neal pudottaa kiireesti housunsa jättäen hänet vain boksereihin ja rusettiin. Tässä kohtauksessa ei ole kyse seksuaalisesta vetovoimasta, vaan pikemminkin ihastuttavasta kaaoksesta, kun O'Neal kompastuu omiin housuihinsa Judyn odottamattoman läsnäolon vuoksi. Tämä kohtaus osoittaa O'Nealin kyvyn tuoda epäjärjestystä ja iloa näytölle kiteyttäen ruuvipallokomedian genren hengen.

Kaaoksen ja ilon syleily

"Mitä kuuluu, tohtori?" antoi O'Nealille mahdollisuuden näyttää itsestään puolen, joka jäi usein hänen rooliensa melodraamoissa ja hänen henkilökohtaisessa elämässään varjoon. Se vaati häntä hylkäämään kaiken näennäisen itsetärkeyden ja omaksumaan itsensä pilkkaamisen ilon. Hänen leikkisä huumorintajunsa näkyy jokaisessa liikkeessä, jonka hän tekee Howardina, mutta se loistaa kirkkaimmin elokuvan ikonisessa rivissä: "Rakkaus tarkoittaa sitä, ettei koskaan tarvitse sanoa, että olet pahoillani." O'Nealin hahmo vastaa metavitsillä ja pilkkaa repliikkiä "tyhmimmäksi asiaksi", jonka hän on koskaan kuullut.

Screwball-komedian kestävä vetovoima

Aikakaudella, jolloin ruuvipallokomediat ja komedialliset johtavat miehet ovat harvinaistumassa, O'Nealin esitys elokuvassa "What's Up, Doc?" on osoitus hänen lahjakkuudestaan ja genren ajattomasta vetovoimasta. Hän siirtyi sujuvasti terävistä, nokkelista linjoista monimutkaisiin sanaleikkeihin ja slapstick-komediaan, kiehtoen yleisöä monipuolisuudellaan ja koomisella ajoituksellaan. Huolimatta O'Nealin uran ja henkilökohtaisen elämän ylä- ja alamäistä, hänen työnsä ruuvipallokomediassa antaa meille huipun pinnan alla olevaan koomiseen neroihin. Se muistuttaa hänen valtavasta lahjakkuudestaan ja ilosta, jonka hän toi yleisölle koko uransa ajan. O'Nealin perintö muistetaan epäilemättä hänen panoksestaan elokuvamaailmaan, mutta hänen komediaesityksensä tuovat edelleen naurua ja iloa yleisölle tulevien sukupolvien ajan. Hänen kykynsä omaksua kaaos ja löytää huumoria odottamattomimpina hetkinä on osoitus hänen lahjakkuudestaan ja komedian kestävästä voimasta. Kun sanomme hyvästit legendalle, muistamme ilon ja naurun, jonka hän toi elämäämme.