Taidemaailma suree karuista ja elementaalisista teoksistaan tunnetun uraauurtavan minimalistisen kuvanveistäjän poismenoa 88-vuotiaana. Huolimatta kiistanalaisesta henkilökohtaisesta elämästä, hänen taiteellinen menestyksensä ei ollut lannistunut, ja hänen teoksensa ylistivät arvostettuja museoita ympäri maailmaa.
Hän syntyi vuonna 1935 Quincyssä, Massachusettsissa, ja löysi rakkautensa kuvanveistoon työskennellessään veturinkuljettajana New Yorkin ratapihalla. Hänen minimalistiset luomuksensa, joissa käytettiin usein muuttumattomia teollisuusmateriaaleja, kuten metallia ja tiiliä, saivat hänelle tunnustusta. Hänen karuista muodoistaan ja geometrisista asetelmistaan tunnetut veistoksensa haastoivat perinteisiä taide- ja merkityskäsitteitä. Hän korosti, että hänen teoksiltaan puuttui luontainen merkitys ja ne syntyivät itse materiaalien aistillisuudesta.
Yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan, "Equivalent VIII", joka tunnetaan myös nimellä "kasa tiiliä", herätti kiistaa, kun Tate osti sen vuonna 1972. Jotkut kriitikot hylkäsivät sen "roskana", kun taas toiset ylistivät sen minimalistista estetiikkaa. Koko uransa ajan hän esitteli veistoksiaan kansainvälisesti, muun muassa Guggenheim-museossa vuonna 1970 ja Venetsian biennaalissa vuonna 2013.
Vuonna 1979 hän tapasi kuubalaisen taiteilijan Ana Mendietan, ja he menivät naimisiin vuonna 1985. Tragedia iski myöhemmin samana vuonna, kun Mendieta putosi heidän asuntonsa ikkunasta riidan aikana. Häntä syytettiin aluksi murhasta, mutta hänet vapautettiin lopulta. Mendietan kuolemasta tuli kuitenkin feministien kokoontumispaikka, ja mielenosoitukset pilasivat usein hänen näyttelynsä.
Huolimatta hänen henkilökohtaisen elämänsä mullistuksesta, hänen taiteellinen perintönsä on vahva. Hänen yksinkertaisuudestaan ja teollisten materiaalien käytöstään tunnetut veistoksensa ovat edelleen esillä suurissa museoissa, kuten modernin taiteen museossa ja Guggenheim-museossa. Hänen sitoutumisensa puhtaaseen aineeseen ja geometrisiin järjestelyihin muutti kuvanveiston ja runouden rajoja.
Hänen kuolemansa merkitsee uran loppua, joka uudisti minimalistisen veistoksen. Vaikka hänen taiteelliset saavutuksensa tunnustetaan laajalti, hänen henkilökohtaista elämäänsä varjostivat syytökset ja protestit. Siitä huolimatta hänen panoksensa taidemaailmaan inspiroi ja herättää ajatuksia tulevina vuosina.